Lihaa! RAAKAA LIHAA!!! Eli härän pihvejä

Puhelin on saatu takaisin huollosta, ja jo varsin vanhat kokkauskuvat niiden mukana. Pahoitteluni siis pitkästä tauosta, mutta nyt on muutama ruoka heti jonossa julkaistavaksi.

Aloitetaan kunnon herkusta, eli härän pihveistä. Kaupasta tarttui mukaan uskomattomasta tarjouksesta härän fileetä, en kuolemaksikaan muista enää oliko se ulko- vai sisäfileetä, mutta kuvahaun perusteella väittäisin sisäfileeksi.

Ainekset:

• Härän (sisä)fileetä
• Jääsalaattia
• Kurkkua
• Paprikaa
• Mausteita (grillimauste, merisuola)

Leikellyt lihat

Aluksi leikkelin lihan sopiviksi paloiksi, olisikohan noilla ollut se 1½-2cm paksuutta ehkä keskimäärin, ja kämmenellä & nyrkillä sitten taputtelin hieman ohkaisemmiksi. Maustoin pihvit merisuolalla samalla, väittävät mureuttavan lihaa mutta tiedä sitten pitääkö väitteet paikkaansa vai ei.

Pihvit pannullla

Pihvejä mahtui pannulle neljä kappaletta kerralla, joka nopeutti huomattavasti paistoprosessia - valitettavasti kun olin tyttöystävän luona kokkaamassa niin valurautapannua ei ollut käsillä - kotona en olisi tinkinyt siitä vaikka omaan valurautapannuuni mahtuukin vain yksi pihvi kerrallaan, tuurilla kaksi - kyllä pihvit nyt kuuluu valurautapannulla paistaa! Voista ei onneksi tarvinnut tinkiä.

Kypsyysaste ehkä pienenpienenaavistuksen liian kypsä

Koska viime kerrasta on jo aikaa, oli vaikea arvioida sopivaa paistoaikaa, ja kuten kuvasta näkyy, tuli pihveistä ehkä turhankin kypsiä ainakin minun makuuni, kun tavoitteena oli medium rare mieluummin lähempänä rarea kuin mediumia.

Pihvit paistettu

Pihvit on paistettu, lisäsin pihveille hieman grillimaustetta paiston jälkeen, sekä aavistuksen merisuolaa, tässä kohtaa tehtiin myös nopeasti lisukesalaatti kylkeen, eli käytännössä vain jäävuorisalaattia ja kurkkua, keltaista paprikaa sekä vähän kastiketta.

Valmis annos

Annos lautasella valmiina siirtymään tuulensuojaan, omnomnom!

Kanasalaattia

Huhhei, ja kesä menee menojaan, taukoa kirjoittelussa tullut vähän kun on käyty Tuskat ja mökit läpi tässä välissä, mutta kuvia on ja monen monta ruokaa on jonossa.

Tällä kertaa pistetään kanasalaatista hieman turinointia.

Ainekset:

• Kanaa (taisi olla jotain "fileitä")
• Kaalia (varhaiskaalia)
• Kurkkua
• Fetajuustoa
• "Cheddar"-sulatejuustoa
• Paprikaa
• Majoneesia & kastiketta

Vihanneksia

Aluksi pilkotaan kuutioiksi tarpeelliset vihannekset, jälkikäteen ajateltuna mukaan olisi voinut pistellä myös esimerkiksi punasipulia, mutta tänään mennään näillä. Yleisenä vinkkinä suosittelen kaikille ns "mandoliinin" hankkimista, äärimmäisen kätevä esim juurikin kaalin viipalointiin.

Kanat paistettu

Kanat paistoin omassa marinadissaan, valkkaa siis omaan makuusi sopiva marinointi kaupasta, tai ota marinoimaton ja marinoi itse (tästä tulee aina parempaa jos vähän näkee vaivaa). Maustoin kanat kevyesti vain merisuolalla.

Valmista salaattia

Kun kanat on jäähtynyt ja pilkottu, on aika sekoittaa kaikki aineet kulhoon, lukuunottamatta majoa tai kastiketta - se helpottaa toki syömistä kun voi vain ottaa suoraan kulhosta valmista kamaa, mutta jos salaattia on tarkoitus syödä esim illemmalla tai jopa seuraavana päivänä uudestaan, se vettyy helposti liikaa jos kastikkeet on jo valmiina seassa.

Valmis annos

Valmiiseen annokseen lisäsin kastiketta ja majoneesia hieman, majoneesina oli jälleen kerran yksi omista sekoituksista, kastikkeena taisi olla ihan perus "makea kastike"

Yksinkertainen lisukesalaatti

Tein tämän karjalanpaistin kaveriksi, todella yksinkertaista ja nopeaa. Vähän (varhais)kaalia, kurkkua, paprikaa sekä salaattijuustoa valmiissa kastikkeessa (olikohan siinä kastikkeessä balsamicoa ja oliiviöljyä sekä mausteita). Paprikoista saa mukavan ohuita suikaleita esim juustohöylällä tai kuorimaveitsellä.

Grillausta

Juhannuksena kastettu pallogrilli oli nyt koottu jo lähes oikein, kun lähdimme uudelle grillausreissulle. Tällä kertaa varusteina oli meidän osaltamme paprikan puolikkaita täytettynä kevätsipuleilla, oikealla cheddarilla sekä pippurituorejuustolla, ja pekonia samoin täyttein, sekä tietenkin maissia ja vaahtokarkkeja.

Pekonipalloja

Nuo pekonipallot, jumankauta, jos grilliruoka voi olla taivaasta niin tämä on sieltä, helposti paras grilliruoka ikinä mitä olen syönyt!

Cheddarkone

Kavereiden pekoni-cheddarsulatejuustopaketit eivät pärjänneet grillissä yhtä hyvin, vaan yksi epäonninen hajosi muuntaen kärsineen grillimme cheddar-koneeksi :)

Täytetty paprika

Täytetyt paprikat eivät olleet yhtä hieno menestys kuin täytetyt pekonit, mutta onneksi muille kelpasi, paprika ei tainnut kypsyä tarpeeksi :(

Liekitettyä grilliä sekä maissia

Kun grillissä oli taas tilaa, oli aika laittaa maissit kypsymään, ensin kierittäen niitä tietenkin voissa vähäsen. Tai sitten vähän enemmän koska ne saivat aika moiset liekit aikaan, jotka saivat jopa itse grillin syttymään tuleen. Kyllä, grilli syttyi tuleen. Ulkopuolelta, nyt ihan oikeasti, mistä toi grilli on tehty? Maissit totta kai syötiin merisuolan kera.

Grillikarkkia

Illan kruunasi vaahtokarkkien grillaus, valitettavasti unohdin ottaa omistani kuvan, itsellä oli jotain ameriikan vaahtiksia sittarista, mutta kuvassa grillattavana on noitapilli (luit oikein), joku random salmiakkimakeinen sekä Haribon vaahtokarkki.

Tässä alkaa vähitellen hiipimään mieleen epäilys siitä selviääkö grillimme edes kesän grillikauden loppuun saakka :)

Yhdeksän pientä possua, eli piffeleitä

Tänään valmistuu pieniä pihvejä, joita myös piffeleiksi jotkut ovat kutsuneet.
Lihana on possun pihvifileetä, valmiiksi marinoituna ainakin minun makuuni varsin hyväksi joten mitään erikoisia mausteseoksia ei ole tarpeen käyttää.

Raakaa, paloiteltua ja nuijittua lihaa

Aluksi leikkasin lihan noin parin kolmen sentin paksuisiksi palasiksi, jotka nuijin sen jälkeen nyrkillä noin senttiin suurinpiirtein. Samalla lisäsin myös merisuolaa parantamaan lihan makua ja joidenkin myyttien mukaan se myös mureuttaa lihaa entisestään, joskin vain muutaman minuutin vaikutus lienee kuitenkin nolla tuon suhteen.

Paistetut piffelit

Paistaminen on varsin triviaali toimenpide, otetaan yksi kappale valurautaisia paistinpannuja, lisätään sopivan kuuma (itse pidin vissiin levyä vitosella) levy alle ja päälle oikeaa voita paistinrasvaksi. En ottanut aikaa kauanko lihoilla meni per puoli, mutta jos ei ole varma tuliko nyt varmasti kypsää niin ainahan sitä voi valkata paksuimmasta päästä olevan palasen ja leikata halki, ja katsoa onko possu saanut terveen rusketuksen myös sisälle, vai onko liha vielä punertavaa.

Ja eikun syömään

Lautaselle pienten piffeleiden kaveriksi päätyi perus jääsalaatti, paprika ja kurkku -yhdistelmä höystettynä tällä kertaa makealla salaatinkastikkeella.

Lihojen kaveriksi lisäsin eilenkin käyttämääni chili-majoneesia, mutta näin jälkikäteen voinkin todeta ettei ne välttämättä olisi moista kyljelleen kaivanneet, sen verran mehukkaiksi pikkupiffelit jäivät. Mutta niin tai näin, ei siitä haittaakaan ollut, sopi kuin nyrkki silmään maultaan tuo majoneesi lihojen kaveriksi.

Soosia, luita ja lihaa, eli härän barbeque ribsejä

Kaupasta tarttui mukaan härän barbeque ribsejä, luultavasti ensimmäistä kertaa pääsen itse kokeilemaan näitä, tavallisesti kun ribsit ovat olleet possua härän sijasta.

Raakaa lihaa :)

Kylkiluiden valmistaminen ei suuria vaadi, parempi olisi tietenkin jos olisi ollut grilli käytössä, mutta uunikin toimii kun ei grillisäitä pitele vaan taivas näyttää olevan repeämäisillään hetkenä minä hyvänsä.

Öjytyt luut

Ribsejä oli marinoitu valmistajan toimesta jo, mutta itse päätin vielä valella niitä Smokey Hickory BBQ Oililla savuisen lisämaun toivossa. Uunin asetin valmistajan ohjeiden mukaan  noin 125 asteeseen (tai ainakin luulisin asettaneeni, uunistani kun on kaikki mahdolliset lämpötila yms merkinnät kadonneet jo vuosia sitten).

Uunissa on tunnelmaa

Noin puolessa välissä parin tunnin kypsennystä kurkkasin uuniin ja otin yllä olevan kuvan siinä samalla - ja onneksi kurkin sinne, sillä huomasin että liha näytti uhkaavasti kuivuvan paikoitellen huolimatta lisäämästäni barbeque oilista. Öljyä lisää lihoille ja takaisin uuniin.

Lautasellinen taivasta?

Ribsien kaveriksi lautaselle päätyi jääsalaattia, tuoretta kurkkua ja paprikaa, joille pistin kastikkeeksi itse sekoittamaani chili-majoneesia. Kenties palaan joskus uuden kirjoituksen merkeissä tuon majoneesin olemattomiin saloihin.

No, oliko maukasta? Olihan se, ainakin kun merisuolaa lisäilin vähän väliä kulloinkin syötävänä olevalle ribsille, ilman sitä maku jäi hieman valjuksi, mutta kenties alla oleva kuva kuitenkin kertoo kyllin hyvin maistuiko ruoka. :)

Naan, tai sinne ja takaisin

Tänään keittiössä käytetään naan-leipää kenties hieman normaalista poikkeavaan tapaan, eli sen sijaan että leipä olisi sellaisenaan ruuan lisukkeena, pistetään kahden leivän väliin täytteet.

Naan-leipä on Santa Marian Lemon & Sweet chili maustettua laatua ja se tulee saamaan täytteekseen kanan hedelmäisellä marinadilla marinoituja fileepihvejä suikaloituina, paistettua sipulia, paprikaa, ananasta, mandariinia, kurkkua ja salaattia, sekä tietenkin juustoa ja valkosipulisalsakastiketta ja mitä nyt mieleen tuleekaan.

Kuten yleensä, paistamiseen käytän oikeaa voita enkä viherpiipertäjien ja ituhippien margariinia tai muuta vastaavaa, paistoin aluksi kanan fileepihvit maustaen ne pelkällä merisuolalla ja pistin ne jäähtymään kun valmistelin muut osat ateriaa.

Kärähtäneet sipulit ja salaattia

Sipulit käytettiin voilla valelulla pannulla ja kuten valitettavan usein, ne pääsivät hieman kärähtämään mutta ei se onneksi makua pilaa.

Salaattiin pilkottiin jäävuorisalaattia, keltaista ja punaista paprikaa sekä tuoretta kurkkua ja sekaan kaadettiin vielä purkillinen säilöttyjä mandariineja, kastiketta pistetään vasta lopuksi kun salaatti on jo leivän välissä.

Näitä ei saanut halkaistua :( 

Tarkoitus oli alunperin täyttää leivät kuten pita-leivät, mutta valitettavasti näin ohuiden leipien halkaisu osoittautui ainakin minun taidoilleni mahdottomaksi tehtäväksi, joten pilkoin leivät sopivan kokoisiksi palasiksi ja pistin kaksi leivän palasta päällekäin, täytteet väliin.

Valmiina kohti uunin lämpöä

Ensin levitin alemmalle leivän palaselle valkosipulisalsaa jonka päälle ladoin kanat ja sipulit, jonka jälkeen leipä kuorrutettiin juustoraasteella ja viimeisteltiin ananaspalasilla.
Vielä ennen uuniin laittoa päälimmäisten leivänpalasten päälle nokareet voita viimeistelemään koko kokemus.

Omnomnom, uunista ulkona

Kun leivät saatiin uunista ulos, nostettiin kannet auki ja pistettiin salaattia väliin valkosipulisalaattikastikkeen ja paprikamajoneesin kera.

Valmiina syötäväksi!

Lopputulos oli suorastaan taivaallinen, leivässä oli pienen pientä chilin potkua mutta ei kuitenkaan tulista, uuni sai leivästä sopivan rapeaa, muttei kuitenkaan niin rapeaa että leipä hajoaisi käsiin.
Salaatti on sopivan raikasta mandariinien tuodessa hieman makeutta mukaan.

Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan!

Täydellisen pizzan metsästys - Osa 1

Vaikka tämä blogi tulee (toivottavasti) sisältämään lähinnä karppausruokia, on pizza henkilökohtainen heikkous johon vain tulee sorruttua, eikä tähän asti ainakaan karppipohjat ole vetäneet aidolle tavaralle vertoja minun suussani. Odotettavissa on myös muutamia muita ankaraan karppilinjaan sopimattomia ratkaisuja, mutta hairahtuminen polulta on aina välillä kuitenkin mukavaa joten ei välitetä siitä.

Tästä blogista et tule useinkaan löytämään tarkkoja reseptejä joka ruualle, ainekset kyllä mutta harvoin mittaan tarkkoja määriä jolloin en myöskään voi niitä paperille kirjata.

Mutta itse asiaan - täydellisen pizzan metsästykseen siis. Täydellistä tuskin on olemassa, makuja on monia, mutta tässä on ilman muuta yksi onnistuneimmista pizzoista joita itse olen tehnyt.

Pizzan taikina koostui yhteensä noin viidestä desilitrasta erikoisvehnä- ja puolikarkeitavehnäjauhoja (durum olisi tietenkin parempaa mutta sitä ei tuohon hätään kaapista löytynyt), pussillinen kuivahiivaa, sopivasti hienoa merisuolaa sekä pippuria ja reilulla kädellä aivan mahtavaa maustetta, valkosipulista yrttisekoitusta, vettä meni joku reilu pari desiä, vajaa kolme, sekä extra virgin oliiviöljyä. Aluksi heitetään kuivat aineet mausteineen kulhoon, sekoitetaan keskenään ja lisätään oliiviöljyä reilulla kädellä, itse vedän spiraalin ulkoreunalta kohti keskustaa sopivan määrän saavuttamiseksi.
Taikina riittää kahteen uunipellilliseen sopivaksi kaulittuna kunhan sen antaa kohota sopivasti (sen 30min-1h).

Täytteeksi tähän täydellisyyttä hakevaan pizzaan tuli ainakin itselle normaalia eksoottisemmat variantit muutoin usein käyttämistäni aineista - ananas oli tuoretta, metwursti sekä salami tuttujen tuomia Unkarin tuliaisia. Jauhelihasta ja sipulista ei tosin taida eksoottista saada millään mittapuulla, mutta kokonaisuus merkitsee!
Tomaattikastikkeen tein itse käyttäen yhden purkillisen chilitomaattimurskaa, yhden purkillisen valkosipulitomaattimurskaa, suurinpiirtein vastaavan purkillisen verran Heinzin ketsuppia (en edes laske muita merkkejä ketsupeiksi), sekaan mausteina vielä chilijauhetta, oreganoa sekä valkosipulista yrttisekoitusta, pippuria ja merisuolaa.
Juustona käytän useimmiten Oltermannia koska sitä tulee käytettyä muutoinkin juustona, mutta muita sopivia on esim mozarella- ja emmentalraaste.
Ja paprika suikaleita jotka muistetaan vasta kun pizza on jo uunissa.

Täytteiden pilkkomista, tyttöystävä juuri ananaksen kimpussa

Yllä olevasta kuvasta saat jonkunlaisen käsityksen täytteiden pilkkomisesta, metwurstit suikaleiksi, ananas kuutioiksi ja salami siivuiksi (joko puolikkaita tai "kokonaisia" siivuja). Pilkkomiseen on aina sopivaa aikaa kun odottaa taikinan kohoamista. Jauhelihan ja sipulin paisto on tuskin kenenkään mielestä rakettitiedettä joten siihen ei tarvinne sen suuremmin paneutua.

Taikina sekä jauhelihasipulisekoitus

Kun taikina on kohonnut ja täytteet pilkottu, on aika kaulita taikina, itse kaulimisesta en muistanut kuvaa napata, mutta eiköhän se ole jokaiselle tuttu toimenpide. Itse tapaan kaulia taikinan suoraan leivinpaperille (jauhoja väliin), tietää milloin pizzapohja on sopivan kokoinen pellille eikä tarvitse arvuutella.

Taikina kaulittu, tomaattikastike lisätty päälle

Tomaattikastikkeen levityksen jälkeen on luonnollisesti täytteiden aika. Tämä on se kohta jossa yleensä tajuan että unohdin pilkota täytteet ellei tyttöystävä olisi auttamassa ja pilkkomassa niitä ajoissa. :)

Täytteet juustoineen levitetty

Täytteet levitetty, oma tapani on pistää osa täytteistä juuston alle ja osa päälle, tässä tapauksessa alle meni jauhelihasipulisekoitus ja metwurstisuikaleet, päälle ananaskuutiot sekä salamit.
Uuni olisi pitänyt pistää päälle jo ennen täytteiden levitystä, joten tässä kohtaa ainakin itse jouduin taas odottelemaan lyhyen mutta huonon muistini vuoksi tyhjänpanttina kun uuni lämpesi. Lämpötilasta en osaa sanoa juuta tai jaata koska uunistani on kulunut lämpötilojen merkinnät luultavasti jo kymmeniä vuosia sitten.

Uunista ulos, joku vikkeläliikkeinen ehti napata jo palasen

Vähemmän yllättäen olin taas unohtanut jotain, ja lisäsin paprikat kun pizza oli jo ehtinyt olemaan minuutin tai pari uunissa. Niiden piti olla siinä jo ennen uuniin laittoa mutta näin käy joskus.
Uunista pizza otetaan ulos kun reunat alkavat ottamaan väriä - omaan makuun on parempi tippa jopa kärähtänyttä reunaa kuin liian vähän paistunut.

Makuelämys oli ilmanmuuta parhaista mitä olen kokenut oman keittiöni tuotoksista, valitettavasti esimerkiksi unkarilaiset metwurstit ja salamit ovat turhan harvinaista herkkua, joten uusiksi tätä ei pääse heti tekemään.