Pizzaa. Paljon pizzaa. Liikaa(?) pizzaa. Sekä pizzakivi.

Onko mahdollista että pizzaa on joskus liikaa?
No, ainakin kerralla tehtäväksi joskus on.

Päätin hankkia pizzakiven kuultuani siitä niin paljon hyvää, ja pitihän sitä päästä heti kokeilemaan. Lunttasin netistä reseptin "Denniksen pizzapohjalle" - tämä siis ei ole sama mitä Dennis pizzerioissa käytetään vaan Dennis Rafkinin kotonaan käyttämä resepti kuulemma.
Katsomatta sen kummemmin määriä, aloin tekemään pohjaa ohjeiden mukaan. Hälytyskellojen olisi pitänyt kai pärähtää soimaan siinä vaiheessa kun taikinaan lisättiin 2,5 kiloa jauhoja (ohjeessa puolikarkeita, meillä durumia + pieni osa erikoisvehnää) mutta ei kun ei.
Totesimme pian että nestettä ohjeessa on avain liian vähän, joten lisää vettä kehiin, veikkaisin että lopulta nesteitä oli vajaa puolisen toista litraa yhteensä, kenties vähän vähemmän.

No, ei muuta kuin leipomaan, otin taikinasta palloja, jotka käyttäen pizzakiveä leivinpaperin alla sapluunana sain suurinpiirtein pyöreitä.

Vain osa pohjista

Lopulta kahdeksan pizzapohjan jälkeen totesimme että nyt on jumankauta aika viheltää peli poikki - teimme lopusta taikasta sopivan kokoisia palloja jotta niistä tulisi kustakin yksi pizza myöhemmin - loppujen lopuksi taikina taisi riittää lähes kahteenkymmeneen pizzakiven kokoiseen pizzaan.

 Valmiista pizzoista tuli valitettavasti vain yllä olevan kaltaisia blurrikuvia, pitää opetella tyttiksen järjestelmäkameranvaimikälie käyttöä :D

Mutta se on todettava, että on jumankauta tuo pizzakivi on maineensaveroinen lahja taivaista, pohjista tulee täysin uudella tapaa hyviä ja rapeita, edes esilämmitetty pelti ei pääse lähelle tätä taivasta.