Naga salsaa

Joulun kunniaksi päätin tehdä nagasta salsaa, kaverilta irtosi Naga Morich pyreetä kylliksi sopivankokoiseen satsiin.

Ainekset:

• Naga Morich -pyree
• Tomaattimurska
• Tuore ananas
• Mango (purkkiversio koska kaupassa ei kypsiä :( )
• Sipuli
• Valkosipuli
• Habanero
• Sitruunasta puristettua mehua
• Mausteita

Valmistus on todella yksinkertaista, kuullotin sipuli- ja valkosipulihakkeen oliiviöljyssä nopsaan aluksi, ja maustoin ne samalla merisuolalla.
Sillä välin kun kuullotetut ainekset jäähtyivät, pilkoin ananaksen ja mangonpalat pieniksi, kaadoin ne ananaksesta irronneen mehun kera kulhoon yhdessä tomaattimurskan kanssa, ja viskoin vielä perään pieneksi silputun habaneron.
Sekoittelin noita yhteen hetken, lisäsin sipulit ja valkosipulit, maustoin hunajalla ja merisuolalla sekä puristin sekaan noin puolikkaan sitruunan mehun.
Tämän jäkeen tuli se kriittinen vaihe, eli naga morich pyreen lisääminen. Kyseessä on sen verran tujua kamaa, että oman terveyden kannalta on suositeltavaa aina käyttää suojaavia käsineitä kun käsittelee nagaa. (Jo miedommatkin chilit tuntuvat varsin ikäviltä kun ne kulkeutuu sormien mukana vaikka nenään tai silmiin)

Annoin salsan tekeytyä noin 20 minuuttia ennen maistamista - ja piru vie, en olisi uskonut mutta tulisuus osui napakymppiin heti ensi yrittämällä omaan makuuni. Kesti noin kymmenisen sekuntia ennen kuin ensimmäistäkään viitettä tulisuudesta tuli esiin, jonka jälkeen se lähti hiipien hyökkäämään saamatta kuitenkaan missään vaiheessa ylilyöntiasemaa muilta mauilta. Polte kestää lievänä hyvän tovin, mutta ei häiritsevän kovana.

Jätin tarkoituksella pienetkin viitteet eri määristä mainitsematta, koska jokaisen toleranssi chileihin on erilainen - toisen mieto on toisen helvetti.

Pizzaa. Paljon pizzaa. Liikaa(?) pizzaa. Sekä pizzakivi.

Onko mahdollista että pizzaa on joskus liikaa?
No, ainakin kerralla tehtäväksi joskus on.

Päätin hankkia pizzakiven kuultuani siitä niin paljon hyvää, ja pitihän sitä päästä heti kokeilemaan. Lunttasin netistä reseptin "Denniksen pizzapohjalle" - tämä siis ei ole sama mitä Dennis pizzerioissa käytetään vaan Dennis Rafkinin kotonaan käyttämä resepti kuulemma.
Katsomatta sen kummemmin määriä, aloin tekemään pohjaa ohjeiden mukaan. Hälytyskellojen olisi pitänyt kai pärähtää soimaan siinä vaiheessa kun taikinaan lisättiin 2,5 kiloa jauhoja (ohjeessa puolikarkeita, meillä durumia + pieni osa erikoisvehnää) mutta ei kun ei.
Totesimme pian että nestettä ohjeessa on avain liian vähän, joten lisää vettä kehiin, veikkaisin että lopulta nesteitä oli vajaa puolisen toista litraa yhteensä, kenties vähän vähemmän.

No, ei muuta kuin leipomaan, otin taikinasta palloja, jotka käyttäen pizzakiveä leivinpaperin alla sapluunana sain suurinpiirtein pyöreitä.

Vain osa pohjista

Lopulta kahdeksan pizzapohjan jälkeen totesimme että nyt on jumankauta aika viheltää peli poikki - teimme lopusta taikasta sopivan kokoisia palloja jotta niistä tulisi kustakin yksi pizza myöhemmin - loppujen lopuksi taikina taisi riittää lähes kahteenkymmeneen pizzakiven kokoiseen pizzaan.

 Valmiista pizzoista tuli valitettavasti vain yllä olevan kaltaisia blurrikuvia, pitää opetella tyttiksen järjestelmäkameranvaimikälie käyttöä :D

Mutta se on todettava, että on jumankauta tuo pizzakivi on maineensaveroinen lahja taivaista, pohjista tulee täysin uudella tapaa hyviä ja rapeita, edes esilämmitetty pelti ei pääse lähelle tätä taivasta.