Karppaamiainen

Että jotain oikeasti karppaushenkistäkin saadaan kuten lupailin, eli vähähiilihydraattinen mutta samalla äärimmäisen täyttävä ja reilusti energiaa antava aamiainen.

Tarpeet

Karppaamiaiseen tarvitaan kananmunia, pekonia ja Karppinen -leipää, itse lisäsin mausteeksi vielä valkosipulista yrttimaustetta sekä merisuolaa.

Pannulla suhisee

Karppinen -leipä on aika höttöistä tavaraa ja turhan paljon jyviä sisältävää omaan makuuni, mutta paahdettuna / paistettuna menee ihan ok, etenkin kun muistaa että niissä on vain 3g hiilareita per siivu, joten heitin leivät pannulle yhdessä parin kananmunan kanssa.
Munat maustoin reilusti valkosipulisella yrttimausteella sekä merisuolalla ennen kuin se ehti kiinteytymään yläpuolelta, ja käännön jälkeen vielä merisuolalla toiseltakin puolen.

Omnomnom

Kaik paistettu, eikun vaan voita leiville, kananmunat ja pekonit päälle ja nauttimaan.
Tällä pärjää hyvin aamusta iltapäivään / alkuiltaan asti, ja vaikka kuinka joku taas kammoksuu rasvoja niin kyllä ne aina terveellisempiä on kuin loputtomat hiilarit.

UFO-viinaa

Juhannuksesta selvittiin, mutta viinaa jäi hieman yli. Koska karkkiviinat ovat silloin tällöin ihan kivoja, ajattelinpa tehdä testin pinkkien UFO-karkkien soveltuvuudesta viinaan.

UFOt hyökkää

Tuumasta toimeen ja makuuniin, säkillinen UFOja mukaan ja kotio. Tässä kohtaa tajusin taas kuinka hyödyllinen väline mortteli on, ja kuinka paljon nakertaa kun sellaista ei ole - murskaus piti hoitaa karkit muutamaan muovipussiin käärittynä ja kattilan pohjalla hakaten.

UFOt eivät voineet aavistaa maan asukkien julmuutta keittiössä

Osa jäi ehkä hieman isoiksi, mutta eipä tuo mitään - koska aika oli kortilla ja viinan piti olla juomakelpoista mielellään viimeistään reilun tunnin tai puolentoista päästä, otettiin avuksi kattila.
Heitin aluksi vettä sinne lorauksen pohjalle ja sitten karkkimurskat perään, levy vaihteli ykkös- ja kolmosasentojen välillä sulatuksen ajan, varoin ettei soosi lähtisi kiehumaan ja sokeri sitä kautta kenties palamaan - se ei tekisi maulle hyvää, kokemusta on hedelmäturkkarin polttamisesta.

Aikaa taisi mennä ehkä parikymmentä minuuttia - puolisen tuntia kunnes kaikki karkit olivat sulaneet, ja oli aika kaataa ne Leijonan sekaan. Viinaa oli noin nelisen desiä, karkkia mahtui siis noin desin verran vielä pulloon. Muutama minuutti armotonta ravistelua ja jääkaapin kautta pakkaseen jäähtymään.

Shotti

Tuotos onnistui jopa paremmin kuin uskalsin toivoa, karkkien tuttu maku ja potku löytyy myös viinasta, ja ne peittivät täysin Leijonan oman maun sekä potkun. Eihän se ole räikeän pinkkiä kuten se "oikea UFO-shotti", mutta liekö tuolla väliä kun maku on se joka ratkaisee?
Tätä tulee varmasti tehtyä vielä uudelleenkin.

Juhannuskarkelot

Mistä on hyvä juhannus tehty? Ystävistä, viinasta ja ruuasta, tietenkin, eli on aika paneutua juhannusrientoihin ruokineen.

Kaikkien juhannusruokien pohja on tietenkin kunnon grilli, eli tuumasta toimeen ja citymarketista tarttui mukaan kaikken halvin ja imelimmän värinen grilli (no, okei, se oli ainut jäljellä oleva väri, ei erikseen valittu).

Söpön vihreä grilli :)

Kun grilli ja ruuat oli ostettu, oli aika lähteä liikenteeseen eli Saarajerelään keräämään kaverit kasaan. Lyhyen laskuopin mukaan meitä oli kaksi liikaa, joten urheilullisimmat lähetettiin kävelemään kohti Uittamon venesataman(?) rantaa kun me muut köröttelimme paikalle mukavasti tilataksissa.

Kun kaikki oli paikalla ja asennuskaljoja oli kaadettu öljyämään koneita jo kyllin monta, oli aika koota tee-se-itse pallogrilli. Haastelliseen kokoamiseen tarvittiin yksi avaruusinsinööri, kokoaja sekä ohjeita lukeva wannabe-insinööri. Onneksi tällainen yksinkertaisen grillin kokoaminen ei ole kunnon kokoajakolmikolle homma eikä mitään, ja useita asennuskaljoja ja useita ilmeisesti hukattuja osia myöhemmin totesimme että jo ensimmäinen vaihe oli mennyt pieleen, joten irroitimme kaiken joka lähti irti, ruuvasimme jalat suurinpiirtein kiinni ja totesimme että grilli on hyvä nyt, ne muut osat oli tarpeettomia, luultavasti vara-osia tai lahjattomammille kokoajille tarkoitettuja helpotuksia.

Grillin kastaminen, eli ensimmäinen sytytys epäonnistui tietenkin täysin, ja syylliseksi totesimme kissanruokakupin kokoisen hiilitelineen, eihän noin pieni määrä voi riittää mihinkään ja syttymättömyys johtui selkeästi siitä. Onneksi rannalle eksyi myös toinen seurue tässä kohdin ja saimme heiltä lainaan sytytysnestettä.
Täytimme vahingosta viisastuneena lähes koko pallogrillin lopulta hiilillä ja ruuttasimme oikein humalaisen isän kädellä sinne sytytysnestettä perään. Koska odottaminen on kovin tylsää ja luultavasti kuitenkin vain turha kädettömille kokeille tehty varotoimi, tuikkasimme komeuden liekkeihin samoin tein, ja olihan ne komeat liekit!

Kun hiillos oli vihdoin valmis, oli aika siirtyä kokkaamaan.

Ensimmäiset uhrit

Ensimmäisenä uhreiksi päätyi pari habanero kabanossia meiltä tuoreen ananaspalasen kera, tiesmitämakkaraa muilta sekä Oton possupihvi pekonilla, joka tosin päätti ettei se halua pysyä koossa ja pekonit paistettiin lopulta erillään.

Amatöörit!

Pelastettuamme habaneroherkkumme pois grillistä, pääsivät amatöörikokit vauhtiin ja kuorruttivat niin pihvin kuin makkaransakin HPn savuisella grillisoosilla, kuulemma oli hyvää mutta tiedä siitä sitten.

PEKONIA!

Heitimme grilliin lisää ananasta, sekä aivan mieletöntä herkkua, eli pekoniin käärittyjä cheddarjuustopaloja (ei mitään aamiaischeddarsulatejuustoa vaan ihan kunnon cheddaria siis). Ruuat katosivat nopeasti parempiin suihin, mutta onneksi sain pelastettua pari itselleni ja tyttöystävällenikin. Saimme sovittelueleenä valkosipuliperunoita, uusista perunoista tehtyjä tietenkin.

Myöhemmin illalla grillasimme itsemme lisäksi myös vaahtokarkkeja, yhden kokon sekä possun ulkofileetä, mutta valitettavasti kameramies unohti napata kuvia näistä herkuista.

Myöskään rannalla partioineet sorsat ja lokit eivät suostuneet nerokkaista ansoistamme huolimatta eksymään grilliimme.

Urhea grillimme

Kuten kuvasta näkyy, räikeän vihreän grillimme pohja oli lopulta kaikkea muuta kuin vihreä, ehkä se kissanruokakupin kokoinen kippo oli siellä sisällä syystä, mutta kyllä tuo hyvin noinkin toimi.

Yhdeksän pientä possua, eli piffeleitä

Tänään valmistuu pieniä pihvejä, joita myös piffeleiksi jotkut ovat kutsuneet.
Lihana on possun pihvifileetä, valmiiksi marinoituna ainakin minun makuuni varsin hyväksi joten mitään erikoisia mausteseoksia ei ole tarpeen käyttää.

Raakaa, paloiteltua ja nuijittua lihaa

Aluksi leikkasin lihan noin parin kolmen sentin paksuisiksi palasiksi, jotka nuijin sen jälkeen nyrkillä noin senttiin suurinpiirtein. Samalla lisäsin myös merisuolaa parantamaan lihan makua ja joidenkin myyttien mukaan se myös mureuttaa lihaa entisestään, joskin vain muutaman minuutin vaikutus lienee kuitenkin nolla tuon suhteen.

Paistetut piffelit

Paistaminen on varsin triviaali toimenpide, otetaan yksi kappale valurautaisia paistinpannuja, lisätään sopivan kuuma (itse pidin vissiin levyä vitosella) levy alle ja päälle oikeaa voita paistinrasvaksi. En ottanut aikaa kauanko lihoilla meni per puoli, mutta jos ei ole varma tuliko nyt varmasti kypsää niin ainahan sitä voi valkata paksuimmasta päästä olevan palasen ja leikata halki, ja katsoa onko possu saanut terveen rusketuksen myös sisälle, vai onko liha vielä punertavaa.

Ja eikun syömään

Lautaselle pienten piffeleiden kaveriksi päätyi perus jääsalaatti, paprika ja kurkku -yhdistelmä höystettynä tällä kertaa makealla salaatinkastikkeella.

Lihojen kaveriksi lisäsin eilenkin käyttämääni chili-majoneesia, mutta näin jälkikäteen voinkin todeta ettei ne välttämättä olisi moista kyljelleen kaivanneet, sen verran mehukkaiksi pikkupiffelit jäivät. Mutta niin tai näin, ei siitä haittaakaan ollut, sopi kuin nyrkki silmään maultaan tuo majoneesi lihojen kaveriksi.

Soosia, luita ja lihaa, eli härän barbeque ribsejä

Kaupasta tarttui mukaan härän barbeque ribsejä, luultavasti ensimmäistä kertaa pääsen itse kokeilemaan näitä, tavallisesti kun ribsit ovat olleet possua härän sijasta.

Raakaa lihaa :)

Kylkiluiden valmistaminen ei suuria vaadi, parempi olisi tietenkin jos olisi ollut grilli käytössä, mutta uunikin toimii kun ei grillisäitä pitele vaan taivas näyttää olevan repeämäisillään hetkenä minä hyvänsä.

Öjytyt luut

Ribsejä oli marinoitu valmistajan toimesta jo, mutta itse päätin vielä valella niitä Smokey Hickory BBQ Oililla savuisen lisämaun toivossa. Uunin asetin valmistajan ohjeiden mukaan  noin 125 asteeseen (tai ainakin luulisin asettaneeni, uunistani kun on kaikki mahdolliset lämpötila yms merkinnät kadonneet jo vuosia sitten).

Uunissa on tunnelmaa

Noin puolessa välissä parin tunnin kypsennystä kurkkasin uuniin ja otin yllä olevan kuvan siinä samalla - ja onneksi kurkin sinne, sillä huomasin että liha näytti uhkaavasti kuivuvan paikoitellen huolimatta lisäämästäni barbeque oilista. Öljyä lisää lihoille ja takaisin uuniin.

Lautasellinen taivasta?

Ribsien kaveriksi lautaselle päätyi jääsalaattia, tuoretta kurkkua ja paprikaa, joille pistin kastikkeeksi itse sekoittamaani chili-majoneesia. Kenties palaan joskus uuden kirjoituksen merkeissä tuon majoneesin olemattomiin saloihin.

No, oliko maukasta? Olihan se, ainakin kun merisuolaa lisäilin vähän väliä kulloinkin syötävänä olevalle ribsille, ilman sitä maku jäi hieman valjuksi, mutta kenties alla oleva kuva kuitenkin kertoo kyllin hyvin maistuiko ruoka. :)

Naan, tai sinne ja takaisin

Tänään keittiössä käytetään naan-leipää kenties hieman normaalista poikkeavaan tapaan, eli sen sijaan että leipä olisi sellaisenaan ruuan lisukkeena, pistetään kahden leivän väliin täytteet.

Naan-leipä on Santa Marian Lemon & Sweet chili maustettua laatua ja se tulee saamaan täytteekseen kanan hedelmäisellä marinadilla marinoituja fileepihvejä suikaloituina, paistettua sipulia, paprikaa, ananasta, mandariinia, kurkkua ja salaattia, sekä tietenkin juustoa ja valkosipulisalsakastiketta ja mitä nyt mieleen tuleekaan.

Kuten yleensä, paistamiseen käytän oikeaa voita enkä viherpiipertäjien ja ituhippien margariinia tai muuta vastaavaa, paistoin aluksi kanan fileepihvit maustaen ne pelkällä merisuolalla ja pistin ne jäähtymään kun valmistelin muut osat ateriaa.

Kärähtäneet sipulit ja salaattia

Sipulit käytettiin voilla valelulla pannulla ja kuten valitettavan usein, ne pääsivät hieman kärähtämään mutta ei se onneksi makua pilaa.

Salaattiin pilkottiin jäävuorisalaattia, keltaista ja punaista paprikaa sekä tuoretta kurkkua ja sekaan kaadettiin vielä purkillinen säilöttyjä mandariineja, kastiketta pistetään vasta lopuksi kun salaatti on jo leivän välissä.

Näitä ei saanut halkaistua :( 

Tarkoitus oli alunperin täyttää leivät kuten pita-leivät, mutta valitettavasti näin ohuiden leipien halkaisu osoittautui ainakin minun taidoilleni mahdottomaksi tehtäväksi, joten pilkoin leivät sopivan kokoisiksi palasiksi ja pistin kaksi leivän palasta päällekäin, täytteet väliin.

Valmiina kohti uunin lämpöä

Ensin levitin alemmalle leivän palaselle valkosipulisalsaa jonka päälle ladoin kanat ja sipulit, jonka jälkeen leipä kuorrutettiin juustoraasteella ja viimeisteltiin ananaspalasilla.
Vielä ennen uuniin laittoa päälimmäisten leivänpalasten päälle nokareet voita viimeistelemään koko kokemus.

Omnomnom, uunista ulkona

Kun leivät saatiin uunista ulos, nostettiin kannet auki ja pistettiin salaattia väliin valkosipulisalaattikastikkeen ja paprikamajoneesin kera.

Valmiina syötäväksi!

Lopputulos oli suorastaan taivaallinen, leivässä oli pienen pientä chilin potkua mutta ei kuitenkaan tulista, uuni sai leivästä sopivan rapeaa, muttei kuitenkaan niin rapeaa että leipä hajoaisi käsiin.
Salaatti on sopivan raikasta mandariinien tuodessa hieman makeutta mukaan.

Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan!

Täydellisen pizzan metsästys - Osa 1

Vaikka tämä blogi tulee (toivottavasti) sisältämään lähinnä karppausruokia, on pizza henkilökohtainen heikkous johon vain tulee sorruttua, eikä tähän asti ainakaan karppipohjat ole vetäneet aidolle tavaralle vertoja minun suussani. Odotettavissa on myös muutamia muita ankaraan karppilinjaan sopimattomia ratkaisuja, mutta hairahtuminen polulta on aina välillä kuitenkin mukavaa joten ei välitetä siitä.

Tästä blogista et tule useinkaan löytämään tarkkoja reseptejä joka ruualle, ainekset kyllä mutta harvoin mittaan tarkkoja määriä jolloin en myöskään voi niitä paperille kirjata.

Mutta itse asiaan - täydellisen pizzan metsästykseen siis. Täydellistä tuskin on olemassa, makuja on monia, mutta tässä on ilman muuta yksi onnistuneimmista pizzoista joita itse olen tehnyt.

Pizzan taikina koostui yhteensä noin viidestä desilitrasta erikoisvehnä- ja puolikarkeitavehnäjauhoja (durum olisi tietenkin parempaa mutta sitä ei tuohon hätään kaapista löytynyt), pussillinen kuivahiivaa, sopivasti hienoa merisuolaa sekä pippuria ja reilulla kädellä aivan mahtavaa maustetta, valkosipulista yrttisekoitusta, vettä meni joku reilu pari desiä, vajaa kolme, sekä extra virgin oliiviöljyä. Aluksi heitetään kuivat aineet mausteineen kulhoon, sekoitetaan keskenään ja lisätään oliiviöljyä reilulla kädellä, itse vedän spiraalin ulkoreunalta kohti keskustaa sopivan määrän saavuttamiseksi.
Taikina riittää kahteen uunipellilliseen sopivaksi kaulittuna kunhan sen antaa kohota sopivasti (sen 30min-1h).

Täytteeksi tähän täydellisyyttä hakevaan pizzaan tuli ainakin itselle normaalia eksoottisemmat variantit muutoin usein käyttämistäni aineista - ananas oli tuoretta, metwursti sekä salami tuttujen tuomia Unkarin tuliaisia. Jauhelihasta ja sipulista ei tosin taida eksoottista saada millään mittapuulla, mutta kokonaisuus merkitsee!
Tomaattikastikkeen tein itse käyttäen yhden purkillisen chilitomaattimurskaa, yhden purkillisen valkosipulitomaattimurskaa, suurinpiirtein vastaavan purkillisen verran Heinzin ketsuppia (en edes laske muita merkkejä ketsupeiksi), sekaan mausteina vielä chilijauhetta, oreganoa sekä valkosipulista yrttisekoitusta, pippuria ja merisuolaa.
Juustona käytän useimmiten Oltermannia koska sitä tulee käytettyä muutoinkin juustona, mutta muita sopivia on esim mozarella- ja emmentalraaste.
Ja paprika suikaleita jotka muistetaan vasta kun pizza on jo uunissa.

Täytteiden pilkkomista, tyttöystävä juuri ananaksen kimpussa

Yllä olevasta kuvasta saat jonkunlaisen käsityksen täytteiden pilkkomisesta, metwurstit suikaleiksi, ananas kuutioiksi ja salami siivuiksi (joko puolikkaita tai "kokonaisia" siivuja). Pilkkomiseen on aina sopivaa aikaa kun odottaa taikinan kohoamista. Jauhelihan ja sipulin paisto on tuskin kenenkään mielestä rakettitiedettä joten siihen ei tarvinne sen suuremmin paneutua.

Taikina sekä jauhelihasipulisekoitus

Kun taikina on kohonnut ja täytteet pilkottu, on aika kaulita taikina, itse kaulimisesta en muistanut kuvaa napata, mutta eiköhän se ole jokaiselle tuttu toimenpide. Itse tapaan kaulia taikinan suoraan leivinpaperille (jauhoja väliin), tietää milloin pizzapohja on sopivan kokoinen pellille eikä tarvitse arvuutella.

Taikina kaulittu, tomaattikastike lisätty päälle

Tomaattikastikkeen levityksen jälkeen on luonnollisesti täytteiden aika. Tämä on se kohta jossa yleensä tajuan että unohdin pilkota täytteet ellei tyttöystävä olisi auttamassa ja pilkkomassa niitä ajoissa. :)

Täytteet juustoineen levitetty

Täytteet levitetty, oma tapani on pistää osa täytteistä juuston alle ja osa päälle, tässä tapauksessa alle meni jauhelihasipulisekoitus ja metwurstisuikaleet, päälle ananaskuutiot sekä salamit.
Uuni olisi pitänyt pistää päälle jo ennen täytteiden levitystä, joten tässä kohtaa ainakin itse jouduin taas odottelemaan lyhyen mutta huonon muistini vuoksi tyhjänpanttina kun uuni lämpesi. Lämpötilasta en osaa sanoa juuta tai jaata koska uunistani on kulunut lämpötilojen merkinnät luultavasti jo kymmeniä vuosia sitten.

Uunista ulos, joku vikkeläliikkeinen ehti napata jo palasen

Vähemmän yllättäen olin taas unohtanut jotain, ja lisäsin paprikat kun pizza oli jo ehtinyt olemaan minuutin tai pari uunissa. Niiden piti olla siinä jo ennen uuniin laittoa mutta näin käy joskus.
Uunista pizza otetaan ulos kun reunat alkavat ottamaan väriä - omaan makuun on parempi tippa jopa kärähtänyttä reunaa kuin liian vähän paistunut.

Makuelämys oli ilmanmuuta parhaista mitä olen kokenut oman keittiöni tuotoksista, valitettavasti esimerkiksi unkarilaiset metwurstit ja salamit ovat turhan harvinaista herkkua, joten uusiksi tätä ei pääse heti tekemään.