Täydellisen pizzan metsästys - Osa 1

Vaikka tämä blogi tulee (toivottavasti) sisältämään lähinnä karppausruokia, on pizza henkilökohtainen heikkous johon vain tulee sorruttua, eikä tähän asti ainakaan karppipohjat ole vetäneet aidolle tavaralle vertoja minun suussani. Odotettavissa on myös muutamia muita ankaraan karppilinjaan sopimattomia ratkaisuja, mutta hairahtuminen polulta on aina välillä kuitenkin mukavaa joten ei välitetä siitä.

Tästä blogista et tule useinkaan löytämään tarkkoja reseptejä joka ruualle, ainekset kyllä mutta harvoin mittaan tarkkoja määriä jolloin en myöskään voi niitä paperille kirjata.

Mutta itse asiaan - täydellisen pizzan metsästykseen siis. Täydellistä tuskin on olemassa, makuja on monia, mutta tässä on ilman muuta yksi onnistuneimmista pizzoista joita itse olen tehnyt.

Pizzan taikina koostui yhteensä noin viidestä desilitrasta erikoisvehnä- ja puolikarkeitavehnäjauhoja (durum olisi tietenkin parempaa mutta sitä ei tuohon hätään kaapista löytynyt), pussillinen kuivahiivaa, sopivasti hienoa merisuolaa sekä pippuria ja reilulla kädellä aivan mahtavaa maustetta, valkosipulista yrttisekoitusta, vettä meni joku reilu pari desiä, vajaa kolme, sekä extra virgin oliiviöljyä. Aluksi heitetään kuivat aineet mausteineen kulhoon, sekoitetaan keskenään ja lisätään oliiviöljyä reilulla kädellä, itse vedän spiraalin ulkoreunalta kohti keskustaa sopivan määrän saavuttamiseksi.
Taikina riittää kahteen uunipellilliseen sopivaksi kaulittuna kunhan sen antaa kohota sopivasti (sen 30min-1h).

Täytteeksi tähän täydellisyyttä hakevaan pizzaan tuli ainakin itselle normaalia eksoottisemmat variantit muutoin usein käyttämistäni aineista - ananas oli tuoretta, metwursti sekä salami tuttujen tuomia Unkarin tuliaisia. Jauhelihasta ja sipulista ei tosin taida eksoottista saada millään mittapuulla, mutta kokonaisuus merkitsee!
Tomaattikastikkeen tein itse käyttäen yhden purkillisen chilitomaattimurskaa, yhden purkillisen valkosipulitomaattimurskaa, suurinpiirtein vastaavan purkillisen verran Heinzin ketsuppia (en edes laske muita merkkejä ketsupeiksi), sekaan mausteina vielä chilijauhetta, oreganoa sekä valkosipulista yrttisekoitusta, pippuria ja merisuolaa.
Juustona käytän useimmiten Oltermannia koska sitä tulee käytettyä muutoinkin juustona, mutta muita sopivia on esim mozarella- ja emmentalraaste.
Ja paprika suikaleita jotka muistetaan vasta kun pizza on jo uunissa.

Täytteiden pilkkomista, tyttöystävä juuri ananaksen kimpussa

Yllä olevasta kuvasta saat jonkunlaisen käsityksen täytteiden pilkkomisesta, metwurstit suikaleiksi, ananas kuutioiksi ja salami siivuiksi (joko puolikkaita tai "kokonaisia" siivuja). Pilkkomiseen on aina sopivaa aikaa kun odottaa taikinan kohoamista. Jauhelihan ja sipulin paisto on tuskin kenenkään mielestä rakettitiedettä joten siihen ei tarvinne sen suuremmin paneutua.

Taikina sekä jauhelihasipulisekoitus

Kun taikina on kohonnut ja täytteet pilkottu, on aika kaulita taikina, itse kaulimisesta en muistanut kuvaa napata, mutta eiköhän se ole jokaiselle tuttu toimenpide. Itse tapaan kaulia taikinan suoraan leivinpaperille (jauhoja väliin), tietää milloin pizzapohja on sopivan kokoinen pellille eikä tarvitse arvuutella.

Taikina kaulittu, tomaattikastike lisätty päälle

Tomaattikastikkeen levityksen jälkeen on luonnollisesti täytteiden aika. Tämä on se kohta jossa yleensä tajuan että unohdin pilkota täytteet ellei tyttöystävä olisi auttamassa ja pilkkomassa niitä ajoissa. :)

Täytteet juustoineen levitetty

Täytteet levitetty, oma tapani on pistää osa täytteistä juuston alle ja osa päälle, tässä tapauksessa alle meni jauhelihasipulisekoitus ja metwurstisuikaleet, päälle ananaskuutiot sekä salamit.
Uuni olisi pitänyt pistää päälle jo ennen täytteiden levitystä, joten tässä kohtaa ainakin itse jouduin taas odottelemaan lyhyen mutta huonon muistini vuoksi tyhjänpanttina kun uuni lämpesi. Lämpötilasta en osaa sanoa juuta tai jaata koska uunistani on kulunut lämpötilojen merkinnät luultavasti jo kymmeniä vuosia sitten.

Uunista ulos, joku vikkeläliikkeinen ehti napata jo palasen

Vähemmän yllättäen olin taas unohtanut jotain, ja lisäsin paprikat kun pizza oli jo ehtinyt olemaan minuutin tai pari uunissa. Niiden piti olla siinä jo ennen uuniin laittoa mutta näin käy joskus.
Uunista pizza otetaan ulos kun reunat alkavat ottamaan väriä - omaan makuun on parempi tippa jopa kärähtänyttä reunaa kuin liian vähän paistunut.

Makuelämys oli ilmanmuuta parhaista mitä olen kokenut oman keittiöni tuotoksista, valitettavasti esimerkiksi unkarilaiset metwurstit ja salamit ovat turhan harvinaista herkkua, joten uusiksi tätä ei pääse heti tekemään.