Näytetään tekstit, joissa on tunniste pekoni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pekoni. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kanapurilaisia

Ei tunnu aiottu karppauslinja pitävän sitten yhtään, mutta väliäkö tuolla kunhan ruoka maistuu :)

Tänään vuoronsa saa kanapurilaiset, ja uudistuksena tulee mukaan myös "reseptilista" (ei, siinä ei vieläkään ole mitään tarkkoja määriä mutta aineet kuitenkin lueteltuna reseptin tapaan) palautteen johdosta.

Ainekset sulassa sovussa
Ainekset:
  • Leipä (Rosten Crusta Pistores)
  • Kananpojan minuuttipihvit
  • Pekoni
  • Cheddar (Pilgrim's Choice eli oikea, ei aamupala tms sulatejuusto)
  • Jääsalaatti
  • Sipuli
  • Suolakurkku (Sauvon)
  • Sinappi (Yyterin)
  • Ketsuppi (Heinz)
  • Majoneesi (Sama kuin Majoneesien Salat - Osa 1 -blogientryssä )
  • Mausteita (Merisuola, Valkosipulinen yrttimauste)
Leivät ja pekonit kärytelty pannulla
Tiedä siitä onko valmistusjärjestyksellä niin paljoa väliä, mutta itse aloitin paistamalla leivät sekä pekonit ensinnä aputytön pilkkoessa sipulit ja valmistellessa salaatinlehdet käyttökelpoisiksi. Pekonin paistoaste riippuu tietenkin omasta makutottumuksesta, nyt jäi tuollaisiksi puolirapeiksi-puolilötköiksi vaikka yleensä suosin rapeita.
Pihvit juustoa vajaa valmiina erittäin tärähtäneessä kuvassa jopa
normaaliin heikkoon tasoon verrattuna
Leipien ja pekonien jälkeen vuoroon tulivat kananpojan minuuttipihvit, joiden päälle lisäsin käännön ja mausteiden lisäämisen jälkeen cheddarsiivuja sulamaan valmiiksi - aito cheddar kun vaatii oikeasti sen sulatuksen että pääsee oikeuksiinsa!
Käy kiinni!
Kun pihvit cheddareineen ovat valmiita, on aika koota itse purilainen. Omien mieltymyksieni mukaan järjestys on oikea, kun alemmalle leivälle pistetään ensin ketsuppia ja sinappia, joiden päälle heitetään sipulit ja suolakurkun siivut. Tämän jälkeen pihvi juustoineen ja loppu riippuu sitten muista täytteistä - tässä tapauksesta "alhaalta ylös" majoneesi, pekoni ja salaatti.

Kanapurailainen oli helposti jopa Hesen tasoa parempi, Mäkin roskista ja hampurilaisistahan ei voi edes samassa lauseessa puhua :)

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Grillausta

Juhannuksena kastettu pallogrilli oli nyt koottu jo lähes oikein, kun lähdimme uudelle grillausreissulle. Tällä kertaa varusteina oli meidän osaltamme paprikan puolikkaita täytettynä kevätsipuleilla, oikealla cheddarilla sekä pippurituorejuustolla, ja pekonia samoin täyttein, sekä tietenkin maissia ja vaahtokarkkeja.

Pekonipalloja
Nuo pekonipallot, jumankauta, jos grilliruoka voi olla taivaasta niin tämä on sieltä, helposti paras grilliruoka ikinä mitä olen syönyt!
Cheddarkone
Kavereiden pekoni-cheddarsulatejuustopaketit eivät pärjänneet grillissä yhtä hyvin, vaan yksi epäonninen hajosi muuntaen kärsineen grillimme cheddar-koneeksi :)
Täytetty paprika
Täytetyt paprikat eivät olleet yhtä hieno menestys kuin täytetyt pekonit, mutta onneksi muille kelpasi, paprika ei tainnut kypsyä tarpeeksi :(

Liekitettyä grilliä sekä maissia
Kun grillissä oli taas tilaa, oli aika laittaa maissit kypsymään, ensin kierittäen niitä tietenkin voissa vähäsen. Tai sitten vähän enemmän koska ne saivat aika moiset liekit aikaan, jotka saivat jopa itse grillin syttymään tuleen. Kyllä, grilli syttyi tuleen. Ulkopuolelta, nyt ihan oikeasti, mistä toi grilli on tehty? Maissit totta kai syötiin merisuolan kera.

Grillikarkkia
Illan kruunasi vaahtokarkkien grillaus, valitettavasti unohdin ottaa omistani kuvan, itsellä oli jotain ameriikan vaahtiksia sittarista, mutta kuvassa grillattavana on noitapilli (luit oikein), joku random salmiakkimakeinen sekä Haribon vaahtokarkki.

Tässä alkaa vähitellen hiipimään mieleen epäilys siitä selviääkö grillimme edes kesän grillikauden loppuun saakka :)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Karppaamiainen

Että jotain oikeasti karppaushenkistäkin saadaan kuten lupailin, eli vähähiilihydraattinen mutta samalla äärimmäisen täyttävä ja reilusti energiaa antava aamiainen.

Tarpeet
Karppaamiaiseen tarvitaan kananmunia, pekonia ja Karppinen -leipää, itse lisäsin mausteeksi vielä valkosipulista yrttimaustetta sekä merisuolaa.


Pannulla suhisee
Karppinen -leipä on aika höttöistä tavaraa ja turhan paljon jyviä sisältävää omaan makuuni, mutta paahdettuna / paistettuna menee ihan ok, etenkin kun muistaa että niissä on vain 3g hiilareita per siivu, joten heitin leivät pannulle yhdessä parin kananmunan kanssa.
Munat maustoin reilusti valkosipulisella yrttimausteella sekä merisuolalla ennen kuin se ehti kiinteytymään yläpuolelta, ja käännön jälkeen vielä merisuolalla toiseltakin puolen.

Omnomnom
Kaik paistettu, eikun vaan voita leiville, kananmunat ja pekonit päälle ja nauttimaan.
Tällä pärjää hyvin aamusta iltapäivään / alkuiltaan asti, ja vaikka kuinka joku taas kammoksuu rasvoja niin kyllä ne aina terveellisempiä on kuin loputtomat hiilarit.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuskarkelot

Mistä on hyvä juhannus tehty? Ystävistä, viinasta ja ruuasta, tietenkin, eli on aika paneutua juhannusrientoihin ruokineen.

Kaikkien juhannusruokien pohja on tietenkin kunnon grilli, eli tuumasta toimeen ja citymarketista tarttui mukaan kaikken halvin ja imelimmän värinen grilli (no, okei, se oli ainut jäljellä oleva väri, ei erikseen valittu).

Söpön vihreä grilli :)
Kun grilli ja ruuat oli ostettu, oli aika lähteä liikenteeseen eli Saarajerelään keräämään kaverit kasaan. Lyhyen laskuopin mukaan meitä oli kaksi liikaa, joten urheilullisimmat lähetettiin kävelemään kohti Uittamon venesataman(?) rantaa kun me muut köröttelimme paikalle mukavasti tilataksissa.

Kun kaikki oli paikalla ja asennuskaljoja oli kaadettu öljyämään koneita jo kyllin monta, oli aika koota tee-se-itse pallogrilli. Haastelliseen kokoamiseen tarvittiin yksi avaruusinsinööri, kokoaja sekä ohjeita lukeva wannabe-insinööri. Onneksi tällainen yksinkertaisen grillin kokoaminen ei ole kunnon kokoajakolmikolle homma eikä mitään, ja useita asennuskaljoja ja useita ilmeisesti hukattuja osia myöhemmin totesimme että jo ensimmäinen vaihe oli mennyt pieleen, joten irroitimme kaiken joka lähti irti, ruuvasimme jalat suurinpiirtein kiinni ja totesimme että grilli on hyvä nyt, ne muut osat oli tarpeettomia, luultavasti vara-osia tai lahjattomammille kokoajille tarkoitettuja helpotuksia.

Grillin kastaminen, eli ensimmäinen sytytys epäonnistui tietenkin täysin, ja syylliseksi totesimme kissanruokakupin kokoisen hiilitelineen, eihän noin pieni määrä voi riittää mihinkään ja syttymättömyys johtui selkeästi siitä. Onneksi rannalle eksyi myös toinen seurue tässä kohdin ja saimme heiltä lainaan sytytysnestettä.
Täytimme vahingosta viisastuneena lähes koko pallogrillin lopulta hiilillä ja ruuttasimme oikein humalaisen isän kädellä sinne sytytysnestettä perään. Koska odottaminen on kovin tylsää ja luultavasti kuitenkin vain turha kädettömille kokeille tehty varotoimi, tuikkasimme komeuden liekkeihin samoin tein, ja olihan ne komeat liekit!

Kun hiillos oli vihdoin valmis, oli aika siirtyä kokkaamaan.

Ensimmäiset uhrit
Ensimmäisenä uhreiksi päätyi pari habanero kabanossia meiltä tuoreen ananaspalasen kera, tiesmitämakkaraa muilta sekä Oton possupihvi pekonilla, joka tosin päätti ettei se halua pysyä koossa ja pekonit paistettiin lopulta erillään.

Amatöörit!
Pelastettuamme habaneroherkkumme pois grillistä, pääsivät amatöörikokit vauhtiin ja kuorruttivat niin pihvin kuin makkaransakin HPn savuisella grillisoosilla, kuulemma oli hyvää mutta tiedä siitä sitten.

PEKONIA!
Heitimme grilliin lisää ananasta, sekä aivan mieletöntä herkkua, eli pekoniin käärittyjä cheddarjuustopaloja (ei mitään aamiaischeddarsulatejuustoa vaan ihan kunnon cheddaria siis). Ruuat katosivat nopeasti parempiin suihin, mutta onneksi sain pelastettua pari itselleni ja tyttöystävällenikin. Saimme sovittelueleenä valkosipuliperunoita, uusista perunoista tehtyjä tietenkin.

Myöhemmin illalla grillasimme itsemme lisäksi myös vaahtokarkkeja, yhden kokon sekä possun ulkofileetä, mutta valitettavasti kameramies unohti napata kuvia näistä herkuista.

Myöskään rannalla partioineet sorsat ja lokit eivät suostuneet nerokkaista ansoistamme huolimatta eksymään grilliimme.

Urhea grillimme
Kuten kuvasta näkyy, räikeän vihreän grillimme pohja oli lopulta kaikkea muuta kuin vihreä, ehkä se kissanruokakupin kokoinen kippo oli siellä sisällä syystä, mutta kyllä tuo hyvin noinkin toimi.