Lihaa! RAAKAA LIHAA!!! Eli härän pihvejä

Puhelin on saatu takaisin huollosta, ja jo varsin vanhat kokkauskuvat niiden mukana. Pahoitteluni siis pitkästä tauosta, mutta nyt on muutama ruoka heti jonossa julkaistavaksi.

Aloitetaan kunnon herkusta, eli härän pihveistä. Kaupasta tarttui mukaan uskomattomasta tarjouksesta härän fileetä, en kuolemaksikaan muista enää oliko se ulko- vai sisäfileetä, mutta kuvahaun perusteella väittäisin sisäfileeksi.

Ainekset:

• Härän (sisä)fileetä
• Jääsalaattia
• Kurkkua
• Paprikaa
• Mausteita (grillimauste, merisuola)

Leikellyt lihat

Aluksi leikkelin lihan sopiviksi paloiksi, olisikohan noilla ollut se 1½-2cm paksuutta ehkä keskimäärin, ja kämmenellä & nyrkillä sitten taputtelin hieman ohkaisemmiksi. Maustoin pihvit merisuolalla samalla, väittävät mureuttavan lihaa mutta tiedä sitten pitääkö väitteet paikkaansa vai ei.

Pihvit pannullla

Pihvejä mahtui pannulle neljä kappaletta kerralla, joka nopeutti huomattavasti paistoprosessia - valitettavasti kun olin tyttöystävän luona kokkaamassa niin valurautapannua ei ollut käsillä - kotona en olisi tinkinyt siitä vaikka omaan valurautapannuuni mahtuukin vain yksi pihvi kerrallaan, tuurilla kaksi - kyllä pihvit nyt kuuluu valurautapannulla paistaa! Voista ei onneksi tarvinnut tinkiä.

Kypsyysaste ehkä pienenpienenaavistuksen liian kypsä

Koska viime kerrasta on jo aikaa, oli vaikea arvioida sopivaa paistoaikaa, ja kuten kuvasta näkyy, tuli pihveistä ehkä turhankin kypsiä ainakin minun makuuni, kun tavoitteena oli medium rare mieluummin lähempänä rarea kuin mediumia.

Pihvit paistettu

Pihvit on paistettu, lisäsin pihveille hieman grillimaustetta paiston jälkeen, sekä aavistuksen merisuolaa, tässä kohtaa tehtiin myös nopeasti lisukesalaatti kylkeen, eli käytännössä vain jäävuorisalaattia ja kurkkua, keltaista paprikaa sekä vähän kastiketta.

Valmis annos

Annos lautasella valmiina siirtymään tuulensuojaan, omnomnom!

Kanapurilaisia

Ei tunnu aiottu karppauslinja pitävän sitten yhtään, mutta väliäkö tuolla kunhan ruoka maistuu :)

Tänään vuoronsa saa kanapurilaiset, ja uudistuksena tulee mukaan myös "reseptilista" (ei, siinä ei vieläkään ole mitään tarkkoja määriä mutta aineet kuitenkin lueteltuna reseptin tapaan) palautteen johdosta.

Ainekset sulassa sovussa

Ainekset:

• Leipä (Rosten Crusta Pistores)
• Kananpojan minuuttipihvit
• Pekoni
• Cheddar (Pilgrim's Choice eli oikea, ei aamupala tms sulatejuusto)
• Jääsalaatti
• Sipuli
• Suolakurkku (Sauvon)
• Sinappi (Yyterin)
• Ketsuppi (Heinz)
• Majoneesi (Sama kuin Majoneesien Salat - Osa 1 -blogientryssä )
• Mausteita (Merisuola, Valkosipulinen yrttimauste)

Leivät ja pekonit kärytelty pannulla

Tiedä siitä onko valmistusjärjestyksellä niin paljoa väliä, mutta itse aloitin paistamalla leivät sekä pekonit ensinnä aputytön pilkkoessa sipulit ja valmistellessa salaatinlehdet käyttökelpoisiksi. Pekonin paistoaste riippuu tietenkin omasta makutottumuksesta, nyt jäi tuollaisiksi puolirapeiksi-puolilötköiksi vaikka yleensä suosin rapeita.

Pihvit juustoa vajaa valmiina erittäin tärähtäneessä kuvassa jopa
normaaliin heikkoon tasoon verrattuna

Leipien ja pekonien jälkeen vuoroon tulivat kananpojan minuuttipihvit, joiden päälle lisäsin käännön ja mausteiden lisäämisen jälkeen cheddarsiivuja sulamaan valmiiksi - aito cheddar kun vaatii oikeasti sen sulatuksen että pääsee oikeuksiinsa!

Käy kiinni!

Kun pihvit cheddareineen ovat valmiita, on aika koota itse purilainen. Omien mieltymyksieni mukaan järjestys on oikea, kun alemmalle leivälle pistetään ensin ketsuppia ja sinappia, joiden päälle heitetään sipulit ja suolakurkun siivut. Tämän jälkeen pihvi juustoineen ja loppu riippuu sitten muista täytteistä - tässä tapauksesta "alhaalta ylös" majoneesi, pekoni ja salaatti.

Kanapurailainen oli helposti jopa Hesen tasoa parempi, Mäkin roskista ja hampurilaisistahan ei voi edes samassa lauseessa puhua :)

Tarkan markan pihvit, eli halpiskasleria

Pihveistä on kiva nauttia silloin tällöin ja miksei useamminkin, valitettavasti kuitenkin kunnon pihviliha on kallista, joten pienellä budjetilla moisiin ei paljoa kosketa. Onneksi löytyy kuitenkin se pihvien oma ruma ankanpoikanen eli kasler - siitä saa halvalla tehtyä jotain pihviä muistuttavaa :)

Perkeleen turvaliedet

Kokkaus meinasi loppua lyhyeen, ensimmäistä kertaa tyttöystävän uudessa kämpässä kokattiin, ja ihmeteltiin mikä on kun valot palaa mutta levyt ei lämpeä. No sehän oli joku perkeleen turvaliesi missä pitää ääntää ajastimia päälle että levyt lämpeää. Tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik-tik.

Neljä pientä possua

No, lihat saatiin tik-tik-tik-tik-tikitysten myötä lopulta lämmenneelle pannulle paistumaan, ahdasta oli mutta juuri ja juuri menivät. Pihviä ei kannata tässä kohtaa ikinä maustaa mielestäni, vaan vasta kun se on valmis tai lähes valmis.

Kypsyy kypsyy

Tuossa kohdin alkaa liha olemaan hyvin jo kypsynyttä, ja on aika maustaa, pippuria ei ollut valitettavasti maustehyllyssä mutta onneksi merisuolaa on aina, siitä ei tingitä.

Valmis annos

Lautaselle päätyi hieman jääsalaattia, pari pihviä per nokka ja edellisessä blogientryssä tehtyä majoneesia.

Yhdeksän pientä possua, eli piffeleitä

Tänään valmistuu pieniä pihvejä, joita myös piffeleiksi jotkut ovat kutsuneet.
Lihana on possun pihvifileetä, valmiiksi marinoituna ainakin minun makuuni varsin hyväksi joten mitään erikoisia mausteseoksia ei ole tarpeen käyttää.

Raakaa, paloiteltua ja nuijittua lihaa

Aluksi leikkasin lihan noin parin kolmen sentin paksuisiksi palasiksi, jotka nuijin sen jälkeen nyrkillä noin senttiin suurinpiirtein. Samalla lisäsin myös merisuolaa parantamaan lihan makua ja joidenkin myyttien mukaan se myös mureuttaa lihaa entisestään, joskin vain muutaman minuutin vaikutus lienee kuitenkin nolla tuon suhteen.

Paistetut piffelit

Paistaminen on varsin triviaali toimenpide, otetaan yksi kappale valurautaisia paistinpannuja, lisätään sopivan kuuma (itse pidin vissiin levyä vitosella) levy alle ja päälle oikeaa voita paistinrasvaksi. En ottanut aikaa kauanko lihoilla meni per puoli, mutta jos ei ole varma tuliko nyt varmasti kypsää niin ainahan sitä voi valkata paksuimmasta päästä olevan palasen ja leikata halki, ja katsoa onko possu saanut terveen rusketuksen myös sisälle, vai onko liha vielä punertavaa.

Ja eikun syömään

Lautaselle pienten piffeleiden kaveriksi päätyi perus jääsalaatti, paprika ja kurkku -yhdistelmä höystettynä tällä kertaa makealla salaatinkastikkeella.

Lihojen kaveriksi lisäsin eilenkin käyttämääni chili-majoneesia, mutta näin jälkikäteen voinkin todeta ettei ne välttämättä olisi moista kyljelleen kaivanneet, sen verran mehukkaiksi pikkupiffelit jäivät. Mutta niin tai näin, ei siitä haittaakaan ollut, sopi kuin nyrkki silmään maultaan tuo majoneesi lihojen kaveriksi.

Soosia, luita ja lihaa, eli härän barbeque ribsejä

Kaupasta tarttui mukaan härän barbeque ribsejä, luultavasti ensimmäistä kertaa pääsen itse kokeilemaan näitä, tavallisesti kun ribsit ovat olleet possua härän sijasta.

Raakaa lihaa :)

Kylkiluiden valmistaminen ei suuria vaadi, parempi olisi tietenkin jos olisi ollut grilli käytössä, mutta uunikin toimii kun ei grillisäitä pitele vaan taivas näyttää olevan repeämäisillään hetkenä minä hyvänsä.

Öjytyt luut

Ribsejä oli marinoitu valmistajan toimesta jo, mutta itse päätin vielä valella niitä Smokey Hickory BBQ Oililla savuisen lisämaun toivossa. Uunin asetin valmistajan ohjeiden mukaan  noin 125 asteeseen (tai ainakin luulisin asettaneeni, uunistani kun on kaikki mahdolliset lämpötila yms merkinnät kadonneet jo vuosia sitten).

Uunissa on tunnelmaa

Noin puolessa välissä parin tunnin kypsennystä kurkkasin uuniin ja otin yllä olevan kuvan siinä samalla - ja onneksi kurkin sinne, sillä huomasin että liha näytti uhkaavasti kuivuvan paikoitellen huolimatta lisäämästäni barbeque oilista. Öljyä lisää lihoille ja takaisin uuniin.

Lautasellinen taivasta?

Ribsien kaveriksi lautaselle päätyi jääsalaattia, tuoretta kurkkua ja paprikaa, joille pistin kastikkeeksi itse sekoittamaani chili-majoneesia. Kenties palaan joskus uuden kirjoituksen merkeissä tuon majoneesin olemattomiin saloihin.

No, oliko maukasta? Olihan se, ainakin kun merisuolaa lisäilin vähän väliä kulloinkin syötävänä olevalle ribsille, ilman sitä maku jäi hieman valjuksi, mutta kenties alla oleva kuva kuitenkin kertoo kyllin hyvin maistuiko ruoka. :)